Tuuli puhaltaa omalla painollaan kylän yli. Se puhaltaa yleensä lännestä. Se jyrisee talojen välissä ja puhisee pihakasvien lehdissä. Tuuli on villi ja vapaa. Tuuli on kadehdittavaa.

Huilumies soitti huiluaan ja yritti matkia sävelellään tuulen liikkeitä. Hän loihti musikistaan kaunista ja sadunomaista taikaa, joka tanssi tuulen kanssa polkkaa. Huilu ja tuuli poukkaroivat keskenänsä kylän pientareilla. Ilottelivat sielujensa syvyyksistä asti.

Huilumies rakasti tuulisia päiviä. Miehen sarkavaatteet eivät reakoineet tuuleen mitenkään. Harmaa kangas oli jykevästi paikoillaan ihoa vasten, mutta pitkät hiukset hulmuivat.
Hiuksia ei oltu leikattu aikoihin. Korkeintaan veitsellä oli vuoltu pahimmat nuortuvat pois silmien edestä. Valkeat päät viipyivät alas kuin naisilla, mutta eivät olleet yhtä puhtaan näköiset kuin kaunottarien tukkien kärjet. Vanhasta akasta olisi ehkä huilumies käynyt kaukaa katsoen.
Partaaki oli. Tummaa ja valkoista partaa. Veitsellä lyhenettyä partaa. Samalla veitsellä lyhennetty kuin hiuksiakin oli lyhennetty.

Siinä huilumies istui hiekalla tavernarakennuksen edessä, jossa harvat ohikulkijat saattoivat pysähtyä huilun säkeitä kuuntelemaan. Enemmän tavernan eteen sidotut ratsut höristivät korviaan miehen sävelille kuin ihmiset. Ihmisillä oli kiire, ratsuilla ei. Niiden omistaja viettivät aikaa tavernassa, eivätkä ehkä ennen seuraavaa aamua päässeet ylös.

Taverna oli sellainen paikka.
Se nieli ihmisiä aina pitkiksi toviksi sisälleen, ennen kuin sylkäisi heidät ulos.
Ja ulkona...
Niin ulkona nuo sylkäistyt eivät koskaan nauttineet tuulesta. Kirosivat sitä ennemmin ja kutsuivat kylmäksi.
Eivät kunnioittaneet tuulta.
Eivät olleet samanlaisia kuin huilumies.
Tuuli on niin erillainen ihmisestä riippuen.
Jos ihminen osaisi lentää, niin tuulella olisi kokonaan toisellainen merkitys.
Jos nämä maalaiset olisivat merikrapuja, tuulella olisi aivan toisellainen merkitys.
Jos he olisivat kuin huilumies, he ymmärtäisivät.

Mutta näille ihmisille tuuli oli vain sateiden merkki.
Tuuli oli vain uhka ennen myrskyä.
Tuuli oli vain kiusa, paitsi kuumina kesäpäivinä, jolloin tuulen siskot sukelsivat sisään taloihin ja veivät kuumuutta pois.
Nyt keväällä tuuli merkitsi vain vilua.
Paitsi huilumiehelle, jonka sarkavaatteet lämmittivät.

Oodi tuulelle, huilumies mietti ja aloitti puhaltamaan uutta säveltä; surullista ääntä, joka kosketti lähes sydäntä.
Tuulen sävel.
Ole kunnioitettu tuuli.
Ole rakas tuuli.