Da opasti huilumiehen taloon.
Huilumies ei ollut pitkään aikaan haistanut tuoreen leivän tuoksua.
Todella kuuman ja tuoreen leivän tuoksua.
Tuoksu suorastaan kutsui luokseen.
Tuoksu huusi: tule ja ahmi.
Tuoksu ja veden kielelle ja vatsan monkertamaan.

Na, talon valtiatar katsoi sisään tulevia miehiä. Tämä sarkavaatteinen herra oli yllätysvieras, ja mies näytti olevan mielissään tuodessaan herraa sisään. Miehen tuoksu ei kuitenkaan sopinut yhteen talon tunnelman kanssa.

Na sormeili pitkän mekkonsa helmoja. Sormien pitkät kynnet raaputtivat kangaan pintaa hermostuneena.
" Tervetuloa taloon muukalainen," Na niiasi miehelle tämän päästyä oikeasti lähelle.
Da esittelii huilumiehen vaimolleen, jonka suulla oli hymy, mutta Da tunsi vaimonsa. Silmissä ei ollut hymyä. Nainen halusi selkeästi jotain eikä ollut tyytyväinen tilanteeseen.

" Kaukaiset vieraat ovat aina tervetulleita taloon." Na sanoi," Mutta ennen kuin käymme aamiaiselle, niin haluaisitteko käydä kylpemässä," Na astui huilumiehen luokse ja tarttui tätä vahvasti kyynärvarresta. " Meillä on kuumaa vettä ja olemme rakentaneet taloon todella hienon suihkujärjestelmän. Luulen, että pitäisitte siitä suunnattomasti."

Huilumiehellä ei ollut paljon mahdollisuuksia.
" Kuulustaa hyvältä, Rouva," hän ehti tuskin sanomaan, kun talon emäntä veti hänet jo syvemmälle taloon ja opasti laajan olohuoneen takana olevaan pesutilaan.

Näyttävä talo huilumies ehti tuskin miettiä, kun huomasi olevansa keskellä yltäkylläistä pesutilaa, joillaista ei ollut uskonut olevankaan täällä syrjäseuduilla - tai syrjäseuduksi huilumies näitä sivukyliä kutsui, vaikka kaikki Mustassa Laaksossa olivat enemmän tai vähemmän syrjässä.

Sisäänkäyntiä vastapäisellä seinällä oli iso kimaltava suihku seinässä, jonka ympärillä oli kauniita Mustan Laakson ulkopuolelta ostettuja seinälaattoja.
Kosteutta sietäviä.
Lattialla oli vastaavia laattoja, tummia, jokaisessa ruskea risti keskellä. Sisäänkäynnistä oikealla puolella...
Kyllä jumalainen pesuallas, jota koristeli kultaisen väriset lohikäärmeen pääte ja yläpuolella seinässä oli kattoon asti ylettyvä peili.
Seinissä oli lisäksi pieniä nauluja, josta riippui pyyhkeitä; kaappeja, joiden sisältöä Huilumies ei arvaillut; monia pieniä omituisia esineitä;vasemmalla puolella oli suurikokoinen kylpyamme, joka ei kauniiden kovioistaan huolimatta ollut kutsuva.
Huilumiehelle oli ehdotettu suihkua ennen tänne tulemista. Mies vilkaisi suurta paksua puuovea, joka oli sulkeutunut niin hiljaa. Paksua puuta. Huutama-puuta, joka oli sitkeää ja lujaa, mutta helppo työstää.

Talo oli melkein kuin taideteos.
Talo oli melkein kuin kaunis sävel, joka kohosi taivaalle kaksoisauringojen laskiessa ja muuttaessa taivaan oransiksi välkeeksi.

Huilumies riisuuntui ja peseytyi lämpimällä vedellä suihkussa.
Taivaallista.
Käsittämätöntä.

" Ota oven vieressä oleva kylpyvaate päällesi, kun olet valmis ja tule syömään," oli talon emäntä ohjannut huilumiestä tämän astuessa sisään kylpyhuoneeseen.

Nyt huilumies käveli lämmin kylpytakki ja -housut jalassaan keittiöön, jossa häntä odotti kaksi suuri silmäistä tyttöä, talon isäntä ja emämtä sekä upealta tuoksuva ja näyttävä aamiaispöytä.
Sämpylöitä, kuumaa juomaa, erillaisia leivän päälisiä ja puuroa isossa pyöreässä kattilassa keskellä pöytää.
Jopa maitoa, jota niin harvoin näki kievareiden aamiaispöydissä nykyään.
Huilumiehelle oli varattu pöydän pää.
" Vieraat ovat pöydän päässä," Da oli ilmoittanut huilumiehelle tarjotessaan tuolia.
Kieltäytyä paikasta ei voinut.
" Isä kertoi että soitat huilua," sanoi toinen isännän kaksoistytöistä. Näitä oli vaikea erottaa toisistaan, mutta pöydän vasemmalla puolella istuvalla tytöllä oli pieni hiussuortuva otsan yläpuolella...
Sen väri oli punainen.
Oikealla puolella istuvalla ei ollut väriä.
Da istui oikealla istuvan tyttären vieressä, tytär oli hänen ja viulunsoittajan välissä. Samanlainen järjestys oli toisella puolella pöytää.
Oikealla isän tyttö.
Vasemmalla äidin tyttö.
Näin mietti huilunsoittaja.
"Niin vähän olen soitellut," huilunsoittaja kertoi.
Emäntä toi yrittijuomapannun keittiön isolta puuliedeltä, joka henki kuumaa ilmaa. Hän kaatoi juomaa huilumiehen oranssiseen kuppiin. Samanlaiseen kuppiin kuin kaikilla muillakin oli.
Oranssia.
Oranssia.
Jopa pöytäliina oli oranssia.
Oranssi keittiö.
" Da kertoi että olet oikein hyvä," Emäntä sanoi kaataessaan," Mikä nimesi on, kenties maineesi on vaeltanut korviimme?"
" En usko," Huilumies sanoi," Minun nimeni on Orvatus. Kiitos tuo riittää. Vain puolilleen," huilumies lisäsi emännälle, jotta kuppi ei tulisi täyteen juomaan. Orvatus ei koskaan juonut kokonaista kuppia kuumia juomia.

Koko kupin jäähtyminen kestää kauemmin kuin puolikkaan. Sääntö numero yksi, jos vihaa polttaa kieltään ja kitalakea.

" Erikoinen nimi." sanoi oikealla istuva tytär," Sinulla ei ole lyhenneosaa siinä."
" En ole kotoisin näiltä main. Äidin kieleni on vanhaa Langunia," Orvatus kertoi.
" Vanhaa Langunia," Da yhtyi puheeseen," sitähän ei enää puhu juuri kukaan. Missä oikein olet syntynyt."
" Kaukana," Orvatus kuittasi keskustelun," kaukana. Pitkä tarina, enkä halua nyt kertoa sitä aamiaisella."
Da nyökkäsi.
" Olet vieraamme, tahtosi on meidänkin tahtomme," Da sanoi vanhaa kunnioitus fraasia mukaillen.
" Kiitos," huilumies totesi ja maistoi lämmintä sämpylää pöydältä, asetettuaan sen ensi lautaselle eteensä ja voideltua erikoisen näköistä tahnaa sämpylän sisään.
Näytti hujanalta.
" Todella hyviä sämpylöitä," Orvatus ilmoitti nielaistuaan suunsa tyhjäksi.
" Äiti on mestari sämpylän tekijä," ilmoitti vasemman puoleinen tyttö," Mutta huilu. Me haluaisimme kovasti kuulla."
" Orvatus soittaa varmasti mielellään vähän teille aamiaisen jälkeen," sanoi Na tyttärilleen istuuduttuaan paikalleen ja ottaessaan puuroa isosta kattilasta. " Keitin tämän puuron aamuvarhaisella, maista ihmeessä tätäkin," sanat oli huilumiehelle suunnattuja.
" Oi kiitos," Huilumies sanoi.

Ehdottomasti paras aaminainen jota huilumies oli vähään aikaan syönyt. Hyvän olon aamiainen.
Ja saattoi vielä peseytyä ja pukeutua hetkeksi puhtaisiin vaatteisiin.
Orvatus oli täynnä rauhaa, jota hän ei ollut vähän aikaan tavoittanut.
Tämä oli hyvä hetki.
Hyvästä hetkestä pitää nauttia, sillä ne katoavat kovin nopeasti.
Piti syödä hitaasti ja nauttien.
Ja niin Orvatus todellakin teki.