Hg'atuiAl-Toin oli kylän vastaava.
Hän oli se mies joka teki päätöksiä ja yritti katsella tulevaisuutta ymmärtääkseen, mikä oli parasta pienelle asujaimistolle.
Toin, kuten miestä kutsuttiin yleisesti toisen tavun mukaan, tunnusti itselleen olevansa myös vähän itseensäpäin vetävä tyyppi. Johtaja työssä oli se hyvä puoli, että etuoikeuksia riitti. Jos ei muuten, niin parhaan argumentoinnin taito oli se kyky, joka viimeistään toi etuoikeuksia. Kaikenlaisia, joista tärkein oli tietenkin naiset.
Toin oli naistenmies.
Salaisesti julkisesti.
Julkisesti hän oli tunnollinen johtaja, jolla oli perhe ja talttumaton halu tehdä vain hyvää kylälle.
Mutta usein kimmeltävät julkisivut eivät ole niin samanlaisia, jolta ne näyttävät. Toin tiesi tämän faktan.
Toin oli sinu tämän faktan kanssa.

Velmetin kylä oli kuitenkin menestynyt pieni paikka Mustan Laakson mittakaavassa. Kylä oli säilynyt syrjäisyytensä takia suurilta kulkutaudeilta, jotka pyyhkivät yli Laakson säännölisin välein. Myös temppelin uusilla nuorilla lääkäreillä saattoi olla sormensa pelissä. Tehokkaat itse luodut rokotteet olivat valttiase tauteja vastaan. Temppelin laboratori oli yksi noista kylän menestyksistä.
Temppelin salainen laboratorio.
Laboratoriosta tiesi mahdollisimman harva. Se oli Temppelin salaisuuksia, eikä Toin ollut kovin varma oliko kellään muilla varsinaisessa kylässä aavistustakaan paikasta kuin hänellä. Temppelin asukkaat luonnollisesti tiesivät lääketieteenkohdun, kuten itse sitä nimittivät.
Kohtu.
Toin oli parhaillaan matkalla Kohtuun. Hän käveli sisään temppelin portista ja heilautti kättään koulun pikku lapsille, jotka leikkivät portin vasemmalla puolella hippaa välitunnilla. Vanhemmat lapset tulivat tänään kouluun myöhemmin. Toin ei tiennyt miksi, mutta asia ei edes kuulunut hänelle - edes asian miettiminen.

Toin oli pitkä mies. Noin 192 senttinen hujoppi. Hänellä oli ollut lihaksikas vartalo, mutta vuodet olivat olleet lempeitä ja rasvaa oli alkanut kertyä sinne ja tänne. Mies oli yhä näyttävä näky saapuessaan viittaan ja kangashousuihin pukeutuneena itse Temppelin ovelle, jossa kaksi Temppelin vartijaa loivat häneen ohimenevätn ja hyväksyvän katseen.

Vartijat olivat olleet jo vuosia lähinnä muodollisuus. Ei temppeliä ollut kukaan uhannut ja uhan tullessa portit oli nopeata sulkea. Mutta jokaisella tärkeällä rakennuksella oli näyttävää olla pari heppua ulkopuolella seisomassa - sellaisiin koristeilla ja teräsliiveillä puettuihin vaatteisiin. Näin keväällä vaatteet eivät edes olleet kuumat, toisin kuin jatkokesänä, jolloin kuumuus nousi alueella huippuunsa.
Jatkokesä päättyi syksyn juhlaan, jolloin iloittiin selviämistä kuumasta kaudesta taas kerran. Vähän niin kuin jatko kesä alkoi Kesän tasauksella, jolloin kesä kausi muuttui jatkokesäksi.
Kova kaudeöö oli  valmentautumisjuhlansa ja selviämisjuhlansa. Vuoden tärkeimmät juhlat.
Kylän johtaja nyökkäsi kummallekin ilmeettömän näköiselle miehelle ja astui sisään viileään temppeliin.